Vähän sottailin kehttooko tuota alattoo, mutta arvelin vien ainassii tuon lapion ja lumikolan sinne valammiiks. Olha tuota lunta satanna tuas lissee piälle 10 senttii. Siinä sitä "hiihettiin" kengillä lattuu männessä, toisessa käessä lapio, toisessa kola : D)). Tuosta hiihtämisestä juolahti mielleen yks armmeijja juttu. Siin piti tulla ja tervehttii kapiassii. Muuten hyvä mut siinnää yks kappari ehotti sukssauvvoja, ku kengät viisti muat lähesttyissä hänt : D)). Tuas luiskahti er juttuun sori, asiaan. Alaku matkalla jo ahisti hengitys ja jympsytti piässä. Perille kummissii piästtiin, jes. Porttaattii katolle oll pystyssä, eikä niitä tarvinna ehttii lumesta. Hyppäsin hankkeen auratulta polult. Hups yll munniin upposin, siin rämmin etteenpäin ja piäsin mökin seinustalle ja siit porttaille. Porttaat nousin ylös. Suuloksahti auki :O, näytti siltä että hyvä kun lapionvars riittää lumenpakssuutteen. Meinas uskoloppuu, jo alussa. Kummissii porttailt rupesin aukasemmaan kattoo sen verran, että piäsin katolle. Siellä sitten sottailin mitteekä tien? Katoin puhelimmeen, oli tekstiviesti tullunna eilisen iliman tiimoilta. Olen yksityistiekunnassa ja tie oli tuiskun tiimoilta aika huonossa kunnossa. Palautetta ilmeisesti tullut. En kummiskkaa lukenna sen enemppee, vaan rupesin kokkeilemmaan miltä tunttuu lunta mättee ja sehä tuntu mukavalta : D)). No eikä tuntnna, ku pakkopullalta. Välillä lapioin, välillä kolalla työntelin. Siinähä se pikku hiljjoo vähen tahi oikkeesttaan puolittu. Eppäilen että lunta oll tuommoset 1,2 metrrii. Jäi sitä vielä varmmaa katolle mätön jäläkkeen 40 senttii. Eiköhän tuon jo katto kestä, jos ei lissee lunta ennee paljjoo satas. Pikkusen aikkoo huillailin ja join taskulämmintä vettä, se ollii loppumassa. Olinhan juonut sitä pikkuhiljaa mättäissä lunta, muuten ois nestehukka tullunna. Piäsin sitten lopulta alas ja läksin tarpommaan kotia päin. Tuntu kyllä ettei jaksas millää ja askellii oll lyhentynnä kymmenellä sentillä sitten tulon : D)). Muutaman kerran joutu huilloommaan, ei näköjjään vanhhuus tuu yksinnään : ). Kottiin tulttuu join priman orangee aika reippaasti ja siitä ollii seurraus etova olo. Otin siin sitten tunnin tirsot, helepotti olloo kummasti. Sitten lueskelin sitä tullutta viesttii ja vastasin siihen. En kehanna soitella, kun en tykkee puhelimmeen puhumisesta. Joko silimätyste tahi tekstiviestillä pyrin kommunikoimmaan. Jonnii kerran siinä viestitelttiin ja vastasin kysymykssiin.

Kirjotan vähän nyt tosiasioita näillä syrjäkylillä asumisesta talvella. 

Kelit on mitä on, Luntasattaa sille ei voi mittää rummut jiättyy, eikä nekkää aukkee simsalapim heti.

Tiet ei ole mualla, niinku kaupungis.Ei edes maantiet, eilen ei ollut aurattu vielä niitäkkää klo 15.00 mennessä.

Lumilinkkoojat ei kerkkee jokapaikkaan sammaan aikkaan. 

Linkomiehhiikkää ei suata löyy kovin läheltä. Syynä aina epäkiitollinen palaute.

Tiällä on elettävä vähän niinku luonnon armoilla. 

Muutenhan tiällä o mukavvoo ja rauhallista.

Kevät se onnii sitte er assii, kauhulla uottelen kelirikko aikkoo!!!

Jokkainen pyrkkii varmmaa hommasa hoitammaan hyvin, mutta ainahan on sairraukssii tahi muita odottamottommii juttuja. Jotka haittovvaat totteutumista.