Äkkinäiset näillä seutuloilla kokevat joskus yllätykssii. Eilennii pari kaverusta ilimesty ovelle koputtelemmaan. Eihän siinä mittää, mutta olivat ulukomailt, ilimmeisesti Virolaissii. Yks osas sujuvasti Enklanttii. No ite ossoon sujuvasti kuunnella ja ymmärrännii kohttuu hyvin sitä, mutta huastaminen ei lähe yhttää. Eipä siinä mittää, asiahan selevis, "pojat" tarvihti appuu parin kilometrin piäs. Heijjän auto oll jiännä kiinni suohon. Hyö nääs ollivat sähköyhtiön linjanalusraivvoojjii. Lähettiin sit traktorilla paikalle, hyö hyppäsivät kollaan seisommaan. Ajella lirruuttelin paikalle, siellähän se oll aikamoisen mäen alla, jossa viell oll märkkee heinnee kasvamas. En kyllä ite ois autolla ajanna tuommosseen paikkaan. Tahi ois pitännä olla muastur. Ajoin sinne alas, siellä oll kolomas sälli. Sillä oll Suomalaisen elekkeet kännykkä kourassa kokoajan : D)). Pikkusen oll auto kärsinnä, puskur reuhotti irti ja repivät sit sen kokonnaa irti. Saimma köyen kiinni. Laitoin Valamettiin nelivejon piälle ja läksin perruuttammaan mäkkee ylöspäin. Hyvin irtos suosta ja tull mäillekkii n. 300metrin matkan. Sällit oll hyvillään ja ilossii. Kiittelivät ja kätelttiin, lupasivat korvata ensviikolla. Eipä tuo nyt kovin kummonen homma ollunna vaikkei mittää saiskkaa. Pittäähän se auttoo tarvihtevvoo, mutta kieltämättä tuo itäblokin murre pisttää pikkusen varovaks : ).